Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.

torstai 27. joulukuuta 2007

joulun taika

Joulua vietämme yhdessä suvun kanssa. Lapsen riemua on ihana katsoa. Äitini utelee joko ensi jouluna olisi kaksi pientä kuusen alla lahjoja avaamassa. Hymyilen, sanat juuttuvat kurkkuun. Mies puristaa kättäni, niin lämmin, niin voimakas.

Jouluyönä valvomme kahdestaan katsellen lapsen unta. Miten kaunis hän onkaan, miten me olemme voinneet saada tuollaisen ihmeen aikaan. Milloin meille suodaan uusi ihme?

Suunnittelemme ensi kesää, mielessä suuria muutoksia, suuria asioita. Me haluamme samoja asioita, yhteistä elämää. Tämä suhde tulee kestämään ikuisesti, minä päätän. Minä en luovuta koskaan, ikinä, milloinkaan.