Lentokentällä paluu sateiseen Suomeen ja sisälläni onni ja tyytyväisyys, kotiinpaluu oli lähes yhtä ihanaa kuin itse matka. Omat tavarat omilla paikoillaan, oma vuode ja oman kodin tuoksu. Muistissa vielä ihana paratiisilomamme.
Me suunnittelimme yhteistä kesälomaa, matkaa sukulaisten luo, tuttavien häihin, lapsen toivomaan huvipuistoon, kylpylään nauttimaan lämpimistä vesistä. Eväsretki lähipuistoon, käynti kirjastossa, sateen ropinaa ikkunoissa ja ulkona silti lämmin. Kaikkea sitä mitä kesä lapsiperheelle suo.
Minä en kaivannut takaisin lomaparatiisiin, minä rakastan arkea sellaisena kuin se meille tarjotaan. Nyt tunsin ensimmäistä kertaa aikoihin sisällä sydämessäni, että mies ajatteli samoin, aivan todella ajatteli, eikä haikaillut enää muualle. Minä olin luottavaisella mielellä.
Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.
lauantai 6. kesäkuuta 2009
perjantai 5. kesäkuuta 2009
paratiisin lumo
Me olimme lomalla paratiisissa, eikä mikään ulkopuolinen saattanut koskettaa meitä. Täydellinen keskittyminen perheeseen. Rauhallisia aamuheräämisiä parivuoteella lasten kömpiessä viereemme halittaviksi. Aamiaisia hotellin patiolla, ilman että itse tarvitsee siivota jälkiä. Loikoilua uima-altaalla vauvan nukkuessa päiväunia varjossa. Vesileikkejä lasten kanssa. Pehmeä hiekkaranta, turkoosin sininen meri ja taustalla korkeat vuoret. Taianomaisia iltoja auringon laskiessa ja pimeyden tuodessa hiljaisuuden pieneen bungalowiimme, meidän lomapesäämme, lasten tuhina vuoteissaan ja kynttilänvalossa vain me kaksi, minä ja mieheni.
Me olimme löytäneet paratiisin ja paratiisi löysi meidät. Hetki hetkeltä yltämme kuoriutui viimeisen vuoden tapahtumien aiheuttama jännitys ja epävarmuus. Me olimme jälleen ne kaksi vastarakastunutta suurine unelmineen, paitsi että unelmista oli täyttynyt jo tärkeimmät: avioliitto ja lapset.
"Minä olen löytänyt sinun luoksesi takaisin, enkä minä koskaan enää muualle haluakaan."
Enkä minä ajatellut kertaakaan niiden päivien aikana Häntä ja tuskin ajatteli miehenikään. Kännykkä pysyi vaiti yöpöydän ylälaatikossa, jonne mies sen ensimmäisenä iltana asetti ja siellä se sai lojua yksin loman viimeiseen aamuun saakka.
Me olimme löytäneet paratiisin ja paratiisi löysi meidät. Hetki hetkeltä yltämme kuoriutui viimeisen vuoden tapahtumien aiheuttama jännitys ja epävarmuus. Me olimme jälleen ne kaksi vastarakastunutta suurine unelmineen, paitsi että unelmista oli täyttynyt jo tärkeimmät: avioliitto ja lapset.
"Minä olen löytänyt sinun luoksesi takaisin, enkä minä koskaan enää muualle haluakaan."
Enkä minä ajatellut kertaakaan niiden päivien aikana Häntä ja tuskin ajatteli miehenikään. Kännykkä pysyi vaiti yöpöydän ylälaatikossa, jonne mies sen ensimmäisenä iltana asetti ja siellä se sai lojua yksin loman viimeiseen aamuun saakka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)