Raskausviikko 22. Vuodan verta. Supistelee kymmenen, sitten viiden minuutin välein. Ei tämä voi olla totta, ei tämä ole minun elämää. Älä vie minun vauvaani, ei nyt kun ollaan jo näin pitkällä.
Äitiyspoliklinikalla lääkäri tutkii sikiön tilaa ultralla, sydän lyö vahvasti. Verenvuotokin tyrhetyy hiljalleen, supistukset laantuvat. Pääsen kotiin yöksi, mukana sairaslomatodistus ja kehotus "ottaa iisisti".
Häämatka peruuntuu, mutta tärkeintä on nyt Vauvan vointi. Lepään kotona ja toivon parasta. Mies viettää kesälomaa esikoisen kanssa, minä katselen kuinka pihan kukat kasvavat. Vatsa pyöristyy kauniisti, tunnen kuinka vauva liikkuu, kääntää kylkeä toiselle. Sinä olet minulle jo niin rakas.
torstai 26. kesäkuuta 2008
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Hääpäivä
Se alkoi täydellisenä aamuna ja jatkui sellaisena koko päivän. Aurinko pilkisti pilviverhon takaa juuri samalla hetkellä kun astuin ulos ovesta kiirehtiäkseni kampaajalle ja meikattavaksi. Sateisen yön jälkeen ilma oli kirkkaan raikas, allergisen oli helppo hengittää.
Puolelta päivin tapasin kaasoni puolisonsa kanssa, ennen pukeutumista söimme kevyen lounaan (nyt kun olen taas raskaana pitää huolehtia ettei verensokeri pääse laskemaan liian alas). Pukeuduin unelman kevyeeseen kermanvalkoiseen hääpukuuni, kaaso auttoi korujeni kanssa, hänen miehensä jo kiirehti meitä lähtemään.
Kirkolla olimme etuajassa, vietimme hetken läheisessä kahvilassa suojassa sateelta. Tunsin olevani maailman kaunein ja onnellisin nainen. Sateenvarjon suojissa kirkon sakastiin sulhasta odottamaan. Bestmanin saattelemana saapui Rakkainpani ja pian me kävelimme alttarille kahden, käsi toisen kädessä väristen.
"Tahdon". Tahdon olla ikuisesti sinun, Tahdon rakastaa sinua elämäni loppuun saakka, Tahdon todista tunteeni julkisesti.
Me olimme nyt Aviopari.
Juhlassa oloni oli riemuisa. Nautin puheista, musiikista, hyvästä ruoasta ja tunsin juopuvani pelkästä onnesta, muuta juovuttavaa en tässä tilassa saannutkaan nauttia. Komea Aviomieheni rinnallani, meidän kahden häävalssi "Aikojen loppuun sä viereeni jäät, sinun ja minunhan nää ovat häät"...
Ihana hääyö sviitissä, vaikka olisikin suonnut päivän jatkuvan ikuisesti. Me puhuimme ja puhuimme, muistelimme päivän tapahtumia, nauroimme yhdessä sattumiksille, kunnes katseet taas kohtasivat kuten silloin ensimmäisenä kertana, enää ei ollut mitään sanottavaa, oli vain kosketus ihoa vasten, ensimmäinen kerta aviovaimona ja aviomiehenä.
Puolelta päivin tapasin kaasoni puolisonsa kanssa, ennen pukeutumista söimme kevyen lounaan (nyt kun olen taas raskaana pitää huolehtia ettei verensokeri pääse laskemaan liian alas). Pukeuduin unelman kevyeeseen kermanvalkoiseen hääpukuuni, kaaso auttoi korujeni kanssa, hänen miehensä jo kiirehti meitä lähtemään.
Kirkolla olimme etuajassa, vietimme hetken läheisessä kahvilassa suojassa sateelta. Tunsin olevani maailman kaunein ja onnellisin nainen. Sateenvarjon suojissa kirkon sakastiin sulhasta odottamaan. Bestmanin saattelemana saapui Rakkainpani ja pian me kävelimme alttarille kahden, käsi toisen kädessä väristen.
"Tahdon". Tahdon olla ikuisesti sinun, Tahdon rakastaa sinua elämäni loppuun saakka, Tahdon todista tunteeni julkisesti.
Me olimme nyt Aviopari.
Juhlassa oloni oli riemuisa. Nautin puheista, musiikista, hyvästä ruoasta ja tunsin juopuvani pelkästä onnesta, muuta juovuttavaa en tässä tilassa saannutkaan nauttia. Komea Aviomieheni rinnallani, meidän kahden häävalssi "Aikojen loppuun sä viereeni jäät, sinun ja minunhan nää ovat häät"...
Ihana hääyö sviitissä, vaikka olisikin suonnut päivän jatkuvan ikuisesti. Me puhuimme ja puhuimme, muistelimme päivän tapahtumia, nauroimme yhdessä sattumiksille, kunnes katseet taas kohtasivat kuten silloin ensimmäisenä kertana, enää ei ollut mitään sanottavaa, oli vain kosketus ihoa vasten, ensimmäinen kerta aviovaimona ja aviomiehenä.
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Yhdessä, ikuisesti?
Vihdoin koittaa päivä, jolloin saan sinut omakseni. Sanot, että olet jo minun, olet ollut siitä saakka kun katseemme kohtasivat ensi kerran viisi vuotta sitten. Miksei se sitten tunnu siltä? Miksi olen ollut epävarma?
Sinä et näytä tunteitasi samalla tavalla kuin minä. Minä haluan kertoa miten sinua rakastan, haluan kuulla kuinka sinä minua rakastat. Sinä näytät tunteesi arjessa, pieninä hyvinä tekoina. Niihin minun tulee luottaa, niitä lukea.
Sinä sanoit, että rakastat minua, sanoit sen monta kertaa, kauan sitten. Eikö se riitä? Ei rakkautesi ole kadonnut minnekään, sanot että miksi sitä pitää toistella, kerrot sitten kun et enää rakasta. En minä silloin enää halua sitä kuulla, minä tiedän sen jo silloin. Minä tiedän, että rakastat vielä, mutta haluan myös että sinä sanot sen ääneen, silloin siitä tulee minulle enemmän totta.
Suurin rakkauden osoituksesi on ottaa minut vaimoksesi, miten paljon se merkitseekään minulle, vaikka sinä sanot ettei avioliitto mitään muuta, me olemme jo pari. Minulle se muuttaa kaiken. Meistä tulee yksi, sen minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako. Minä sitoudun sinuun ikuisesti ja samaan haluan sinulta. Sinä sanot, että olet jo sitoutunut, onhan meillä lapsi ja toinen tulossa. Lasten takia haluan myös avioliiton, vaikkei tänä aikana avioliittokaan ole enää ikuista, ei pyhää. Minulle se on ja toivon, että niin on myös sinulle.
Alttarilla vannomme, että tahdomme rakastaa toisiamme myötä- ja vastamäessä, elämämme loppuun saakka. Minä ainakin rakastan, elämäni loppuun saakka.
Sinä et näytä tunteitasi samalla tavalla kuin minä. Minä haluan kertoa miten sinua rakastan, haluan kuulla kuinka sinä minua rakastat. Sinä näytät tunteesi arjessa, pieninä hyvinä tekoina. Niihin minun tulee luottaa, niitä lukea.
Sinä sanoit, että rakastat minua, sanoit sen monta kertaa, kauan sitten. Eikö se riitä? Ei rakkautesi ole kadonnut minnekään, sanot että miksi sitä pitää toistella, kerrot sitten kun et enää rakasta. En minä silloin enää halua sitä kuulla, minä tiedän sen jo silloin. Minä tiedän, että rakastat vielä, mutta haluan myös että sinä sanot sen ääneen, silloin siitä tulee minulle enemmän totta.
Suurin rakkauden osoituksesi on ottaa minut vaimoksesi, miten paljon se merkitseekään minulle, vaikka sinä sanot ettei avioliitto mitään muuta, me olemme jo pari. Minulle se muuttaa kaiken. Meistä tulee yksi, sen minkä Jumala on yhdistänyt, älköön ihminen erottako. Minä sitoudun sinuun ikuisesti ja samaan haluan sinulta. Sinä sanot, että olet jo sitoutunut, onhan meillä lapsi ja toinen tulossa. Lasten takia haluan myös avioliiton, vaikkei tänä aikana avioliittokaan ole enää ikuista, ei pyhää. Minulle se on ja toivon, että niin on myös sinulle.
Alttarilla vannomme, että tahdomme rakastaa toisiamme myötä- ja vastamäessä, elämämme loppuun saakka. Minä ainakin rakastan, elämäni loppuun saakka.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Toinen ultra
Rakenneultrassa käyty ja vauvalla kaikki edelleen hyvin. Kovin vilkas liikkeiseltä vaikutti, eikä kätilö meinannut saada kaikkia mittoja mitattua.
Tällä kertaa uskaltauduin kysymään sukupuolta, mutta kätilö ei saannut sitä näkyviin. Tai ei halunnut kertoa, suhtautui kuitenkin pyyntööni ystävällisesti ja käytti jopa minuutin, kaksi aikaa saadakseen sen näkyviin.
Selkää särkee usein iltaisin, en muista esikoisen odotusajalta tämän vaivan alkaneen näin aikaisin. Painoa on tullut hieman enemmän ja liikuntaharrastukseni jäännyt vähälle, ei sitä enää niin vain lähdetäkään iltaisin rientoihin kun on kotona pieni esikoinen, joka kaipaa myös huomiota.
Tällä kertaa uskaltauduin kysymään sukupuolta, mutta kätilö ei saannut sitä näkyviin. Tai ei halunnut kertoa, suhtautui kuitenkin pyyntööni ystävällisesti ja käytti jopa minuutin, kaksi aikaa saadakseen sen näkyviin.
Selkää särkee usein iltaisin, en muista esikoisen odotusajalta tämän vaivan alkaneen näin aikaisin. Painoa on tullut hieman enemmän ja liikuntaharrastukseni jäännyt vähälle, ei sitä enää niin vain lähdetäkään iltaisin rientoihin kun on kotona pieni esikoinen, joka kaipaa myös huomiota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)