Se alkoi täydellisenä aamuna ja jatkui sellaisena koko päivän. Aurinko pilkisti pilviverhon takaa juuri samalla hetkellä kun astuin ulos ovesta kiirehtiäkseni kampaajalle ja meikattavaksi. Sateisen yön jälkeen ilma oli kirkkaan raikas, allergisen oli helppo hengittää.
Puolelta päivin tapasin kaasoni puolisonsa kanssa, ennen pukeutumista söimme kevyen lounaan (nyt kun olen taas raskaana pitää huolehtia ettei verensokeri pääse laskemaan liian alas). Pukeuduin unelman kevyeeseen kermanvalkoiseen hääpukuuni, kaaso auttoi korujeni kanssa, hänen miehensä jo kiirehti meitä lähtemään.
Kirkolla olimme etuajassa, vietimme hetken läheisessä kahvilassa suojassa sateelta. Tunsin olevani maailman kaunein ja onnellisin nainen. Sateenvarjon suojissa kirkon sakastiin sulhasta odottamaan. Bestmanin saattelemana saapui Rakkainpani ja pian me kävelimme alttarille kahden, käsi toisen kädessä väristen.
"Tahdon". Tahdon olla ikuisesti sinun, Tahdon rakastaa sinua elämäni loppuun saakka, Tahdon todista tunteeni julkisesti.
Me olimme nyt Aviopari.
Juhlassa oloni oli riemuisa. Nautin puheista, musiikista, hyvästä ruoasta ja tunsin juopuvani pelkästä onnesta, muuta juovuttavaa en tässä tilassa saannutkaan nauttia. Komea Aviomieheni rinnallani, meidän kahden häävalssi "Aikojen loppuun sä viereeni jäät, sinun ja minunhan nää ovat häät"...
Ihana hääyö sviitissä, vaikka olisikin suonnut päivän jatkuvan ikuisesti. Me puhuimme ja puhuimme, muistelimme päivän tapahtumia, nauroimme yhdessä sattumiksille, kunnes katseet taas kohtasivat kuten silloin ensimmäisenä kertana, enää ei ollut mitään sanottavaa, oli vain kosketus ihoa vasten, ensimmäinen kerta aviovaimona ja aviomiehenä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti