Rakenneultrassa käyty ja vauvalla kaikki edelleen hyvin. Kovin vilkas liikkeiseltä vaikutti, eikä kätilö meinannut saada kaikkia mittoja mitattua.
Tällä kertaa uskaltauduin kysymään sukupuolta, mutta kätilö ei saannut sitä näkyviin. Tai ei halunnut kertoa, suhtautui kuitenkin pyyntööni ystävällisesti ja käytti jopa minuutin, kaksi aikaa saadakseen sen näkyviin.
Selkää särkee usein iltaisin, en muista esikoisen odotusajalta tämän vaivan alkaneen näin aikaisin. Painoa on tullut hieman enemmän ja liikuntaharrastukseni jäännyt vähälle, ei sitä enää niin vain lähdetäkään iltaisin rientoihin kun on kotona pieni esikoinen, joka kaipaa myös huomiota.
Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti