suunnitelmallisuutta

Olen häissä raskaana. Emme silti halua siirtää häitä, miksi siirtäisimmekään? Haluamme naimisiin ennen lapsen syntymää ja häät osuvat sopivaan aikaan raskautta, alun pahoinvointi lienee helpottanut, mutta loppuodotuksen vaivat eivät vielä ole riesana.

Ystävämme kyselevät menemmekö me naimisiin, koska olen raskaana. Vai oliko tämä raskaus vahinko.

Naurahdan.

Me olemme olleet pian viisi vuotta yhdessä, meillä on yhteinen lapsi ja toista olemme toivoneet jo pitkään. Häät päätettiin pitää ennen kuin raskaustesti oli positiivinen.

Tämä on vain sattumaa, että olen raskaana juuri nyt, mutta emme me halunneet sitä estelläkään. Lapsi on niin toivottu kuin voi vain olla. Me olemme onnellisia, että saamme niin paljon, samaan aikaan.  Voiko elämä kauniimpaa ollakaan?

Pahoinvoinnin kourissa

Kärsin kamalasta pahoinvoinnista. Oksennan aamuisin jos en syö mitään heti avattuani silmäni ja oksennan vaikka söisin. Kaikki tuoksut ja hajut saavat minut oksentamaan. Päivällä sisällä ei pysy kuin kuiva näkkileipä, illasta saan syötyä jo hieman hedelmiäkin. Juomista kelpaa vain laimeaa laimeampi mehu.

Tämä on minulle uutta.

Voin pahoin myös esikoista odottaessani, mutta en oksentanut kuin kerran.

Töissä en jaksaisi olla, mutta en halua hakea sairaslomaa, koska en halua paljastaa salaisuuttani ihan vielä. Työsuhteeni on määräaikainen ja päättyy heinäkuussa, toivon saavani siihen jatkoa äitiyslomaan saakka, mutta neuvottelut ovat vielä kesken.

Ensimmäinen neuvola

Paperien täyttelyä ja erinäisiä testejä äidille. Sydänääniä ei vielä kuunneltu kun raskaus on vasta näin alussa. Välillä mieleni valtaa epäusko, olenko tosiaan raskaana ja onko pienellä kaikki hyvin? Kunnallinen ultra on vasta rv 12, tekisi mieli jo ennen sitä tarkistamaan pikkuisen vointia.

Pahoinvointia, palelua, vessassa ravaamista, väsymystä, hajuherkkyyttä, itkuisuutta... kaikki tutut oirete ovat täällä, edelliskertaa voimakkaampana.