Viime hetken paniikki?

Kävin koemeikissä ja -kampauksessa, voi miten minusta tuleekaan upea ilmestys. Esitin jo jokin aika sitten toiveen kaasolleni, että polttareita ei vietetä tai jos vietetään niin hyvin rauhallisissa merkeissä raskauteni takia.

Sain sitten mitä halusin eli hyvin rauhalliset polttari lähesimpien ystävieni kanssa, ensin morsiussaunaa ja sitten syömään kaupungille, kotona olin jo ennen iltauutisia. Päivä oli aivan ihana, itku oli herkässä liikutuksesta moneen otteeseen. Voi miten ihanilla ystävillä minua onkaan siunattu!

Pitopalvelumme yllätti kertomalla, että pöytäkoristeet ja kukat tulevat heiltä samalla hinnalla, jos vaan valmiit ehdotukset kelpaavat. Itseasiassa tiesin, että kukat voi tilata heidän kauttaan ja siihen olin varautunutkin, mutta luulin että niistä maksetaan erikseen. Vielä pitää printata menu- ja paikkakortit ja nikkaroida opasteet.

Esteettömyystodistuskin on nyt tilattu, enää meitä ei pidättele mikään.

Kaikenlaisia pelkoja ja kuvitelmia olen päähäni saannut, mutta minua on rauhoiteltu että se kuuluu viime hetken hääpaniikkiin. Sitoutuminen pelottaa? Nyt en vain tiedä luottaako omana intuitioon vai toisten puheisiin... mutta en kai voi tässä vaiheessa alkaa epäröimään?

Harhaileva mielikuvitus

Minä istun hiljaa paikallani, en saa sanottua sanaakaan. Keskityn hengittämään sisään ja ulos, en kykene liikkumaan. Minun mieheni on sulkeutunut toiseen huoneeseen toisen naisen kanssa puhumaan toisen naisen elämästä. Tai mistä tahansa, mistä ei voi muiden kuullen puhua.

Minuutit kuluvat, he ovat poissa kauan.

Muutkin huomaavat, että kaksi on poissa. Tunnen punan nousevan poskilleni kun he kysyvät minne mieheni oikein katosi, en tiedä mitä tehdä. Nousenko tästä ylös, kävelen ovelle ja avaan sen? Kantaako jalkani? Entä jos näen jotain sellaista mitä en halua nähdä?

Lopulta he tulevat, mieheni istuu viereeni ja on kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunutkaan. Se toinen nainen nauraa jonkun kertomalle vitsille, minä tunnen olevani hölmö ja mustasukkainen, ihan turhasta.

Miksen voi vain luottaa, miksi mieleni tekee tepposia? Tulevat häätkö ne aiheuttavat paniikkia?

Se liikkuu sittenkin

Nyt olen täysin varma, että tunnistin liikkeet. Kuin pienellä sulalla kutittelisi sisäänpäin. Myöhemmin tuntui jo rummutusta, hyvin pienten rumpupalikoiden. Voi tätä onnea! Tuleva isä odottaa innokkaana milloin hänkin pääsee kokeilemaan vatsani päältä pienen liikkeitä.

Esikoisellekin olemme jo kertoneet tulevasta sisaruksesta ja ainakin toistaiseksi hän on suhtautunut asiaan positiivisesti. Suunnittelemme yhdessä tulevia vaunulenkkejä ja esikoinen odottaa, että siskoveli tulee leikkimään hänen kanssaan autoradalla ja nukkekodilla. No, siihen menee vielä hetkinen aikaa, että vauvasta kasvaa leikkitoveri.

Hankintoja vauvaa varten ei ole vielä tehty, mutta suunnitelmia sitäkin enemmän. Mies tietää jo millainen turvakaukalo vauvalle hankitaan ja itse olen katsellut erästäkin vauvaliikettä sillä silmällä, että sieltä sitten syksyllä menopeliä hankkimaan.