rauhaisa joulu

Yhteinen joulunvietto suvun kanssa, lasten riemua katsellessani tunnen todella toiveideni toteutuneen. Minä olen saannut perheen, läheisiä ja rakkaita ihmisiä ympärilleni. Minä sain omakseni miehen, jota rakastan ja joka rakastaa minua. Lapseni on saannut sisaruksen, jota me mieheni kanssa niin kauan kaipasimme ja toivoimme. Meidän perhe on tässä, me olemme onnellisia yhdessä.

Jouluyönä ilman on kuulas, katselen parvekkeella tähtiä pikkupakkasessa. Ilma tuoksuu raikkaalta, sisällä palaa kynttilät. Tässä hetkessä on taikaa, toiveet todella käyvät toteen.

Ensi vuodeksi toivon itselleni sisäistä rauhaa ja tyyneyttä, jotta en hätkyilisi pienistä enkä epäilisi miestäni turhasta.

juhlaa perheen kanssa ja kahdestaan

Ennen vauvan kastejuhlaa puunasin koko kodin lattiasta kattoon. Siivoaminen kävi hyvin terapiasta, en ehtinyt murhetimaan parisuhteemme tilaa ja mahdollista uskottomuutta. Kakkua leipoessa tulin erityisen hyvälle tullelle, tajusin että meidän puolivuotishääpäivä olisi ihan pian. Olisi ihana juhlistaa sitä samalla kun juhlisimme uutta vauvaa.

Vanhempani lupasivat jäädä kastejuhlan jälkeen lastenvahdiksi ja me pääsisimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa ulos kahdestaan. Odotin yhteistä iltaamme jännityksellä. Kävin ostamassa uusia vaatteita ja kampaajalla värjäyttämässä hiukseni, halusin olla todella kaunis oman mieheni silmissä.

Kastejuhlan aamuna satoi suuria lumihiutaleita, radiossa soi jo joululaulut. Lapsi koristeli piparkakkuja yhdessä vauvan tulevan kummin kanssa, mieheni lähti kukkakauppaan hakemaan kastekukat. Tunnelma kotona oli harras.

Papin saapuessa vauva oli vielä unilla, mutta onneksi meillä ei ollut minnekään kiire, ehdimme jutella kaikessa rauhassa papin kanssa kasteen merityksestä sillä aikaa kun äitini laittoi vauvan valmiiksi kasteasuunsa. Tilaisuuden ajan pienokainen torkkui puoliunessa ja havahtui vasta kaiken ollessa jo ohitse, sopivasti ruokailemaan. Kahvipöydässä lapsi lauloi kerhossa oppimiaan lauluja viihdytykseksi vieraille.

Papin ja vieraiden lähdettyä imetin vauvan ja valmistelimme lapset yöunia varten. Lähtiessämme lapsi jäi sohvalle ukin kanssa lukemaan iltasatua, vauva nukkui mummin sylissä. Olin kiitollinen isovanhemmille, jotka soivat meille pienen hengähdystauon aivan kahdestaan.

Mies oli varannut pöydän lempiravintolastani, söimme pitkän kaavan mukaan ja nautimme myös viiniä. Pitkän tauon jälkeen alkoholi nousi mukavasti päähän, tunsin oloni lämpimäksi ja onnelliseksi istuessani miehen kainalossa kynttilänvalossa. Juttelimme toiveista ja unelmistamme, myös suhteen karikoista ja minun epäilyksistäni. Miehen mieltä painoi se, etten osannut olla enää yhtä luottavainen kuin suhteemme alkuaikoina vaikka hänestä syitä epäluuloille ei ollut. Hän ei pettäisi minua vaan pysyisi rinnallani kuten vihkivalassa on luvannut.

Toivon todella, että voisimme olla aina yhtä onnellisia kuin tänä hetkenä ja että pääsisin vihdoin turhasta mustasukkaisuudesta eroon.

luottamus- ja halipula

Nousin aamulla väsyneenä lasten vaatiessa huomiota, miehen jäädessä nukkumaan krapulaansa pois. Saatuani lapset syötettyä tutkin miehen taskut. Lompakossa yöbussin matkalippu, muutama seteli, vanhoja kuitteja, kortit omilla paikoillaan. Taskussa kolikoita, kännykkä povarissa. Kännykkä suljettuna, loppuiko akku tosiaan vai sulkiko mies puhelimen tarkoituksella? En tiennyt miehen tunnuksia, joten en päässyt nuuskimaan yöllisiä puheluita.

Meni pitkälle iltapäivään ennenkuin mies nousi sängystä, lotrasi kauan pesuhuoneessa ja joi litratolkulla mehua. Vapisevana sohvalle torkkupeiton alle. Krapulan tasosta päätellen meno oli ollut aika hurjaa.

Kysyin varovasti voidaanko me nyt jutella. Mies ihmetteli mistä. Ei muistanut sanaakaan yöllä käydystä keskustelusta, ei myöskään illan tapahtumista sellaista, että olisi kenellekään mitään tarjonnut. Vannoi, ettei ole pettänyt minua eikä vehdannut yhdenkään vieraan naisen kanssa.

"Miten voit olla varma, jos et edes muista?"

Mies vakuutti, ettei olisi edes pystynyt yhtään mihinkään, niin vahvassa humalassa kun oli. Sepä lohdullista. En tiennyt mitä ajatella, mutta ainakaan minulla ei olisi tämän enempää todisteita miehen uskottomuudesta. En voinnut kuin luottaa, että kaikki olisi täysin viatonta.

Illalla mies oli haleja vailla, pyysi minua viereensä. "Miten susta on tullut noin vainoharhainen? Enkö mä ansaitse vähän enemmän luottamusta?"

yöllisiä selityksiä

Sen yön nukuin levottomasti. Heräsin aamuyöstä miehen kömpiessä viereeni ja ensimmäinen kysymykseni oli

"Kuka se nainen oli?"

Mies käänsi kylkeä "Kuka nainen? Ei ole mitään naisia, nuku nyt."

Nousin istumaan, laitoin yövalon päälle ja kerroin, kuinka miehen puhelimesta oli tullut taskusoitto ja mitä olin kuullut. Mies ei vastannut.

Tivasin uudestaan "Kenelle sinä siellä baarissa juomia ostelet ja miksi sun puhelin oli lopun iltaa suljettuna?" Tunsin palan nousevan kurkkuuni.

"Äh, älä viitsi. Se oli joku nainen meidän duunista, emmä muista. Puhelin tilttas, akku loppu. Nukutaan nyt."

Kuulin miehen äänestä että hän oli paitsi ärtynyt niin vahvassa humalassa. Asiasta olisi turha keskustella nyt yhtään enempää. Sammutin valon ja kaivauduin peittoni alle. Vaikka tunsin itseni hyvin väsyneeksi, kesti kauan ennenkuin nukahdin takaisin.

uusia epäilyksiä

Miehellä oli työpaikan pikkujoulut. Edellisenä iltana keskustelimme pitkään luottamuksesta ja uskollisuudesta. Mieheni lupasi olla luottamukseni arvoinen, enkä minä aikonut käyttää iltaani miettien pysyykö mies sanassaan.

Pakkasin lapset autoon ja suuntasin päiväksi vanhempieni luokse. Äitini hoitaessa vauvaa kävimme lapsen kanssa uimahallissa ja hampurilaisella. Takaisin tullessa laskimme pulkalla mummolan pihalla. Ulkoilutimme mummin koiraa ja teimme kaikki yhdessä pitkän kävelyretken lapsuuteni maisemissa. Oloni oli seesteinen ja rauhallinen.

Alkuillasta suuntasimme takaisin kotiin. Puolimatkassa meidät yllätti sakea lumimyräkkä, harmittelin ettemme sittenkään jäänneet yöksi. Ajoin hiljaa ja varovaisesti, takapenkiltä kuului tyytyväinen tuhina. Lopulta pääsimme turvallisesti kotiin, kannoin nukkuvat lapset sänkyihinsä ja keitin itselleni kupin teetä.

Olin jo käymässä nukkumaan kun puhelimeni soi. Taustalta kuului meteliä, puheensorinaa ja musiikkia, mutta kukaan ei vastanut huhuiluuni. Melkein jo sammutin puhelimen kun kuulin mieheni äänen "Mitä sä otat?" Kuulin naisäänen vastaavan, mutten saannut selvää vastauksesta. Naurua.

Sydämeni löi ensin tyhjää, sitten sen alkoi rummuttaa hullun lailla.

Huhuilin miestä nimeltä, kunnes puhelu katkesi. Yritin soittaa takaisin, mutta puhelin tuuttasi varattua. Seuraavaksi puheluni ohjautuivat vastaajaan.

Ajatukset sinkoilivat päässäni. Minun mieheni, baarissa, jonkun naisen kanssa. Yritin vakuutella itselleni, että tämä kaikki voi olla aivan viatonta. Sehän on sentään yleinen baari, paikalla kymmeniä miehen työkavereita, nainen voi olla kuka tahansa heistä. Eikä se, että mieheni tarjoaa hänelle juotavaa tarkoita mitään, se ei johda mihinkään. Ihan pian mies on taas kotona, me yhdessä nauramme tälle sattumukselle. Mietin naisen ääntä, saattoiko se olla Hän. Minä en tiennyt.

Kävin nukkumaan pelko sydämessäni.

tuleva kastejuhla

Suunnittelimme vauvan kastejuhlaa. Halusimme kummeiksi läheisen ystäväpariskunnan, mutta toinen heistä ei kuulunut kirkkoon. Jouduimme miettimään kenet ystävistämme pyytäisimme kolmanneksi, jotta vauvalla olisi kaksi virallista kummia. Mies ehdotti Häntä.

Olin sanaton.

Mies ei ymmärtänyt, miksi olin niin ehdoton ettei Hän kelpaa kummiksi. Ensimmäisen kerran minä todella raivostuin. Hän ei ollut minulle läheinen ihminen, minulla oli ollut syytäkin epäillä mieheni ihastuneen Häneen, miten ihmeessä voisin tälläisessä tilateessa sitoa itseni ja lapseni Häneen, vuosiksi eteenpäin? Muut kummit sentään olivat ihmisiä, joihin todella voisin luottaa täysin.

Lopulta mies antoi periksi. Kysyi kuitenkin kutsuisimmeko Hänen edes kastejuhlaan. Vieraslistalla oli kummien lisäksi vain isovanhemmat. Ei muita ystäviämme.

Todellako mieheni mielestä Hän olisi niin läheinen, että pyytäisimme Hänet vauvamme ensimmäiseen juhlaan?