Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

yöllisiä selityksiä

Sen yön nukuin levottomasti. Heräsin aamuyöstä miehen kömpiessä viereeni ja ensimmäinen kysymykseni oli

"Kuka se nainen oli?"

Mies käänsi kylkeä "Kuka nainen? Ei ole mitään naisia, nuku nyt."

Nousin istumaan, laitoin yövalon päälle ja kerroin, kuinka miehen puhelimesta oli tullut taskusoitto ja mitä olin kuullut. Mies ei vastannut.

Tivasin uudestaan "Kenelle sinä siellä baarissa juomia ostelet ja miksi sun puhelin oli lopun iltaa suljettuna?" Tunsin palan nousevan kurkkuuni.

"Äh, älä viitsi. Se oli joku nainen meidän duunista, emmä muista. Puhelin tilttas, akku loppu. Nukutaan nyt."

Kuulin miehen äänestä että hän oli paitsi ärtynyt niin vahvassa humalassa. Asiasta olisi turha keskustella nyt yhtään enempää. Sammutin valon ja kaivauduin peittoni alle. Vaikka tunsin itseni hyvin väsyneeksi, kesti kauan ennenkuin nukahdin takaisin.

Ei kommentteja: