Suunnittelimme vauvan kastejuhlaa. Halusimme kummeiksi läheisen ystäväpariskunnan, mutta toinen heistä ei kuulunut kirkkoon. Jouduimme miettimään kenet ystävistämme pyytäisimme kolmanneksi, jotta vauvalla olisi kaksi virallista kummia. Mies ehdotti Häntä.
Olin sanaton.
Mies ei ymmärtänyt, miksi olin niin ehdoton ettei Hän kelpaa kummiksi. Ensimmäisen kerran minä todella raivostuin. Hän ei ollut minulle läheinen ihminen, minulla oli ollut syytäkin epäillä mieheni ihastuneen Häneen, miten ihmeessä voisin tälläisessä tilateessa sitoa itseni ja lapseni Häneen, vuosiksi eteenpäin? Muut kummit sentään olivat ihmisiä, joihin todella voisin luottaa täysin.
Lopulta mies antoi periksi. Kysyi kuitenkin kutsuisimmeko Hänen edes kastejuhlaan. Vieraslistalla oli kummien lisäksi vain isovanhemmat. Ei muita ystäviämme.
Todellako mieheni mielestä Hän olisi niin läheinen, että pyytäisimme Hänet vauvamme ensimmäiseen juhlaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mustasukkaisuutesi on aiheellista. Miehesi vaatii sulta ihan liikaa. Jos olisin sinä, en tietäisi mitä tekisin. No, ainakin pitäisin pääni tuossa kummiasiassa! Koeta jaksaa, halaus!
Nilla
Lähetä kommentti