Miehen palattua töihin arki solahti uusiin uomiin. Lapsi sai hoitopaikan puistotädiltä ja vauvan nukkuessa päiväunia minulla oli taas aikaa kotitöille, itselleni, ajatuksilleni. Kodin kiiltäessä puhtaana ajatukseni kiersivät tuttuja polkuja. Missä mieheni nyt on, kenen kanssa hän viettää aikaansa?
Mieheni lounasti useimmiten kaupungilla työpaikkaruokalan sijasta, nyt minä mietin kuka hänelle milloinkin olisi lounasseurana. Olisi niin helppoa tavata Häntä ruokatunnilla minun tietämättäni. Mies myös osallistui usein työpaikkansa ulkopuolisin seminaareihin ja koulutustilaisuuksiin. Mistä voisin olla varma, että hän todella meni niihin eikä esim Hänen luokseen. Kuinka helppoa miehen todella olisi harhauttaa minua, ilman että minä tietäisin mistään mitään.
Yritin olla antamatta mustasukkaisuudelle valtaa, mutta yksinäiset iltapäivät alkoivat olla liikaa. Soittelin miehelle milloin mistäkin asiasta, kuin varmistaakseni että hän todella oli siellä missä sanoi olevansa. Vaikka enhän minä siihen todella varmistusta saannut, kännykkään kun saattoi vastata mistä tahansa. Vaikka toisen naisen viereltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti