Ensimmäiset päivät sairaalassa kuluivat onnellisissa tunnelmissa. Tutustuimme koko perhe yhdessä vauvaan, yöt mies ja lapsi viettivät kotona. Lapsi oli ihmeissään pienestä sisaruksesta, eikä ollenkaan mustasukkainen.
Kotiin paluuta juhlistettiin suklaakakulla. Minä keskityin vauvan imettämiseen, mies hoiti kotityöt ja leikki lapsen kanssa. Täydellinen perhe, täydellistä elämää.
Viidentenä päivänä synnytyksestä mies ilmoitti, että joutuu keskeyttämään isyysloman firman ongelmien takia. Minä jäin hieman epäilevällä mielellä kotiin lasten kanssa, mutta muutakaan en voinnut. Vauva viihtyi rinnalla tuntitolkulla, minä olin vielä toipilas synnytyksestä ja lapsikin kaipasi tekemistä ja ulkoilua. Kuinka me pärjäisimme?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti