Tapaaminen

Viimeisellä viikolla ennen lomaa minä silitin vaatteita ja pakkasin tavaroita matkalaukkuihin, ravasin apteekissa ja ostoksilla, hermoilin mitä ottaa mukaan kahdelle pienelle lapselle kun matkustetaan maailman ääriin. Mies keskittyi työntekoon saadakseen projektinsa loppuun ennen lomanalkua ja sopi kaiken sen hässäkän keskellä tapaamisen Hänen lakimiehensä kanssa.

Lakimiehen tapaamisen jälkeen Hän soitti miehelleni pyytäen kylään keskustellakseen tapahtuneesta ja siitä, mitä oikeudessa olisi edessä. Minä olin tyrmistynyt. Eniten siksi, ettei mies kieltäytynyt kutsusta vaan oli heti valmiina lähdössä Hänen luokseen. Minä pakkasin hoitolaukun ja vein lapset autoon, me lähtisimme mukaan koko perhe! Jos mieheni ei velvollisuuttaan voisi olla tapaamatta Häntä niin ainakaan he eivät tapaisi ilman minun.

Oven avautuessa Hänen kasvoilla oli hetken aikaa hämmentynyt ilme.

"Ai tekin tulitte?".

Minä hymyilin sisäänpäin, riisuin lapset ja kannoin vauvan olohuoneeseen. Katselin ympärilleni arvoiden mihin Hän oli valmistautunut, keskustelemaan lakiasioista vai romanttiseen tapaamiseen? Huoneessa ei ollut mitään epäilyttävää, tv auki hiljaisena nurkassa, pöydällä sikinsokin papereita ja lehtiä, teekuppi kaiken niiden keskellä. Makuuhuoneen ovi oli tiukasti kiinni. Hän oli pukeutunut ohueen, läpinäkyvään paitaan ja lyhyeen hameeseen, mutta haki eteisestä päällensä neuletakin. Ihan sattumalta? Vilkaisin mieheeni, joka näytti olevan yhtä hämillään kuin Hänkin.

"Juotteko te kahvia vai teetä?"

Ja niin minä istuin teekuppi kädessä Hänen sohvalla, tiukasti kiinni miehessäni ja kuuntelin puolella korvalla keskustelua Hänen tekemästä rikosilmoituksesta, lakimiehen neuvoista ja mahdollisuudesta oikeudenkäyntiin, johon mieheni joutuisi todistajaksi. Puristin aina välillä mieheni reittä ja miehen koskettaessa kättäni minä hymyilin Hänelle.

"Tässä on minun paikkani, enkä minä aio siitä luopua!"

Ei niin helpolla

Vaikka minä olisin halunnut Hänet ulos meidän elämästämme, se ei näyttänyt nyt toteutuvan.

Heti seuraavalla viikolla mieheni sai puhelun Hänen lakimieheltään. Miestäni tarvittaisiin todistajaksi, koska Hän hakisi omaisuuttaan oikeuden avulla. Edessä olisi tapaamisia lakimiehen luona, rikosilmoitus sekä mahdollinen oikeudenkäynti.

Minä huokaisin hiljaa itsekseni. Nyt mieskin alkoi toivoa, ettei olisi koskaan Hänen avuksi lupautunut. Loma tuli todella tarpeeseen, meille molemmille.