Erehdys?

Hän seurustelee.

Mieheni on todistanut, että minä olen vainoharhainen. Mieheni on vain rohkaissut Häntä etenemöön elämässään ja nyt Hän on sen tehnyt. He ovat vain ystäviä, minä olen vain mustasukkainen vaimo.

Voisimmeko me nyt keskittyä meidän elämään. Minun pitäisi olla onneni kukkuloilla, vasta vihittynä vaimona, pienen lapsen äitinä, kantaessani sisälläni rakastamani miehen lasta.

Minä olen onnellinen.

salaisia puheluita

Mieheni puhuu puhelimessa toisessa huoneessa, en kuule sanoja mutta äänensävy on hyvin hunajainen. Kuin pienelle lapselle, sairalle vanhukselle tai rakkaalle ihmiselle puhuisi.

Minä en saa olla mustasukkainen, koska heidän välillään ei ole yhtään mitään, ei muuta kuin ystävyyttä. Minä olen vainoharhainen jos muuta epäilen. Enkö minä ymmärrä miten paljon Hän on saannut kärsiä viime aikoina, eikö minulta löydy myötätuntoa?

Kysyn miksi ne puhelut pitää soittaa aina toisessa huoneessa, kuin salassa, jos mitään ei ole salattavaa? Mieheni ei osaa vastata mitään, hän poistuu katsomaan tv:tä.

Minä jään yksin pimeään miettimään, että miten tässä kävi näin.

Ajatusten ristitulessa

Nauran epäluuloilleni.

Nyt ne tuntuvat niin kaukaisilta, niin epätodellisilta.

Minun miehenikö pettäisi minua, vain kuukausi häistä, minun ollessani raskaana! Ei minun mieheni ole sellainen, ei hän satuttaisi kärpäistäkään.

Minulla on hieman huono omatunto siitä, että epäilin ihmistä jota rakastan ja toista, jota maailma on viime aikoina potkinut päähän oikein olan takaa. Miksi minä en näe hänen hätäänsä, hänen yksinäisyyttään, hänen tarvettaan saada tukea vaikeana aikana?

Näen minä, hormoninin vain heittelevät ja tunnen itseni epävarmaksi vaikkei syytä olisikaan.

Vaan ihan kaikkea en voi laittaa hormonien piikkiin.  Ihan kaikki ei selity viattomana ystävyytenä, koska miksi asioita on salattu minulta ja valkoisia valheita kerrottu?

Oi miksi en voi keskittyä rauhassa olemaan onnellinen ja rakastettu, miksi ajatukseni risteilevät tälläisenä hetkenä? Minun tulisi keskittyä raskauteen ja uuteen vauvaan, ei kuvittelemaan ketä ja milloin mieheni tapaa ja millaisissa merkeissä.

Epäilys

Mieheni jää kiinni valheesta.

Valkoisesta valheesta, hyvin pienestä sellaisesta, mutta kuitenkin tarpeeksi suuresta saadakseen minun elämäni järkkymään. Vanhat epäluulot nousevat pintaan, en tiedä mitä ajatella.

Vaisto sanoo, ettei saa olla liian sinisilmäinen. Mutta onko vaisto oikeassa vai onko tämä vain raskaushormonien aikaan saamaa epäluuloisuutta? Muistelen olleeni esikoista odottaessa mieheni tekemisistä hyvin mustasukkainen.

Mehän elämme suhteemme parasta aikaa, vastanaineina ja onnellisina. Emme me olisi naimisissa, ellei mieheni olisi ollut vasta muutama viikko sitten täysin varma, että se olen minä kenen kanssa hän haluaa elämänsä jakaa. Ei muutamassa viikossa voi tunteet muuttua, ei tälläisellä hetkellä.