Hän seurustelee.
Mieheni on todistanut, että minä olen vainoharhainen. Mieheni on vain rohkaissut Häntä etenemöön elämässään ja nyt Hän on sen tehnyt. He ovat vain ystäviä, minä olen vain mustasukkainen vaimo.
Voisimmeko me nyt keskittyä meidän elämään. Minun pitäisi olla onneni kukkuloilla, vasta vihittynä vaimona, pienen lapsen äitinä, kantaessani sisälläni rakastamani miehen lasta.
Minä olen onnellinen.
Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.
torstai 24. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti