Mieheni jää kiinni valheesta.
Valkoisesta valheesta, hyvin pienestä sellaisesta, mutta kuitenkin tarpeeksi suuresta saadakseen minun elämäni järkkymään. Vanhat epäluulot nousevat pintaan, en tiedä mitä ajatella.
Vaisto sanoo, ettei saa olla liian sinisilmäinen. Mutta onko vaisto oikeassa vai onko tämä vain raskaushormonien aikaan saamaa epäluuloisuutta? Muistelen olleeni esikoista odottaessa mieheni tekemisistä hyvin mustasukkainen.
Mehän elämme suhteemme parasta aikaa, vastanaineina ja onnellisina. Emme me olisi naimisissa, ellei mieheni olisi ollut vasta muutama viikko sitten täysin varma, että se olen minä kenen kanssa hän haluaa elämänsä jakaa. Ei muutamassa viikossa voi tunteet muuttua, ei tälläisellä hetkellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti