Vietämme viikonloppua mieheni kanssa kahdestaan rannikkokaupungissa. Kuin pienimuotoinen häämatka. Kävelemme rannalla käsi kädessä, mies halailee ja pussailee vatsaani. Suunnittelemme tulevaa, tarvittavia hankintoja, pohdimme kastejuhlaa, tulevan lapsen nimeä, esikoisen reaktiota pikkusisaruksen syntymään. Muistelemme esikoisen syntymää, niitä tunteita, joita se aikaan sai.
Olen onnellisempi kuin kertaakaan häidemme jälkeen.
Yöllä käperryn mieheni kainaloon, tässä tunnen olevani turvassa. Kuinka olen voinnut edes epäillä hänen rakkauttaan? Minä olen löytänyt paikkani tässä maailmassa, se on tämän miehen rinnalla, hänen lastensa äitinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti