Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Uneton

Selkä- ja liitoskivut vaivaavat. Tuskin olisin enää työkykyinen vaikka töitä olisikin. En saa nukuttua öisin säryltä, mutten uskalla ottaa särkylääkettäkään. Juon siis teetä ja kuuntelen hiljaisuutta. Samalla on aikaa pohtia parisuhdetta ja sen tilaa.

Menetin malttini miehen touhuihin ja kielsin soittamasta enää koskaan Hänelle. Mies ei ole enää soittanut minun kuulteni, mutta tiedän että puhelut eivät ole loppuneet kokonaan. Olen tarkistanut miehen kännykän ja kyllä niitä soittoja on ollut, molemmin puolin. En voi kysyä mistä aiheesta, koska jäisin kiinni puhelimen tarkkailusta.

Rakastan miestäni, mutta koen etten voi luottaa häneen täydellisesti. Olen pohtinut asiaa, enkä voi ymmärtää miten hän saattaisi pettää minua nyt, kaiken yhdessä kokemamme jälkeen, vain muutama kuukausi naimisiinmenosta, kun minä olen raskaana. Olen tullut siihen tulokseen, ettei mies voisikaan ja ettei hän petä. Luulen, että ihastunut kuitenkin on, se katse miten Häntä katsoo, se tapa puhua Hänestä ja Hänelle... se on tuttua, sellaistahan se ennen meillä oli.

Onko Hän ihastunut mieheeni, onko Hän uhka meidän suhteelle?

Sitä minä en voi tietää, voin vain arvailla. Teenkö väärin kieltäessäni yhteydenpidon kokonaan, teenkö silloin siitä kielletyn hedlemän, joka kiinnostaa enemmän. Minä en vain voi sietää epärehellisyyttä ja sitä mies on viime aikoina osoittanut. Minä en myöskään siedä petkuttamista minun silmien alla, siksi tälle kaikelle oli tultava stoppi. Mutta tuliko sille, vai tapahtuuko kaikki nyt täysin salaa, selkäni takana. Enää ei mies kerro milloin Hän on soittanut, onko se hyvä vai paha asia?

En tiedä. Tiedän, että minä, lapsi ja tuleva vauva, me olemme miehelle tärkeitä ja mies vakuuttaa, että meidän kanssa hän haluaa elää jatkossakin. Keskityn siis perheeseen ja raskauteen.

Odotan innolla syntymää, vaikka itse synnytystä pelkäänkin. Palan halusta saada tämän lapsen syliini, vaikka en ihan vielä, vielä hän saa kasvaa rauhassa minun sisälläni. Yhteys on jo syntynyt, minä tunnen lapsen omakseni vaikkei hän ole vielä tässä maailmassa. Hänet on rakkaudella tehty ja toivottavasti se rakkaus riittää jatkossakin pitämään tämän perhene yhdessä.

Ei kommentteja: