Rakastan pitkiä kävelylenkkejä, etenkin nyt kun selkäkivut estävät kaiken muun liikunnan. Nyt vain on uusi vaiva silläkin saralla, en voi enää kävellä rivakasta tahtia, koska kohtu alkaa supistella napakasti. Vielä ei ole vauvan turvallista syntyä, joten tahtia on hiljennettävä.
Tunnen itseni paksuksi ja rumaksi ankanpojaksi, mutta onneksi mies valaa minuun uskoa, hänelle minä olen edelleen kaunis joutsen ja hänen halunsa ei ole kadonnut minnekään, vaikka vartaloni on kokenut suuren muutoksen.
Tunnen olevani rakastettu ja haluttu.
Vietämme viikonloppua kahdestaan, miten ihanaa on olla toisen sylissä ja kuunnella sateen rummutusta ikkunaan. Me tässä ja kaikki muu jossain kaukana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti