Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.

lauantai 6. syyskuuta 2008

tipahdus

Hän on jälleen sinkku.

Minua kylmää sisältä, vaikka järki sanoo ettei tämän tarvitse merkitä mitään.

Mieheni on edelleen rinnallani, suhteemme voi paremmin kuin aikoihin, me suunnittelemme vahvasti yhteistä elämää, me elämme sitä elämää. Minun ei tarvitse pelätä, miksi sitten pelkään?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Minusta viimeistään avioon astuessa puolisolla on oikeus toivoa, kenen kanssa ei ole suotavaa yhteyttä pitää. Tämä koskee erityisesti ex-kumppaneita. Minusta miehesi ei voi vaatia sinua sietämään läheistä ystävyyttä vieraaseen naiseen, jos siitä aiheutuu jatkuvaa mielipahaa, epäilyksiä ja kitkaa suhteeseenne. Kaikki ei ole ok jos miehen äänensävy on kuvaamasi "hunajainen" , puhelut hoidetaan salaa tai toisessa huoneessa. "Tietokonejuttuja" rynnätään heti auttamaan kun jättäydytään yhteisestä menosta pois; kylläpä Hänen puhelunsa tulikin sopivasti...
Missä on suhteenne avoimuus ja rehellisyys?

Valitettavasti, omien kokemuksieni myötä (ja olen sentäs 37v, itsekin aikoinaan pettänyt täysillä kumppaniani) , sanoisin että miehesi on joko Laupias Samarialainen tai kiinnostunut Hänestä enemmän kuin on avioliitossa normaalia. Tuollainen kiinnostus ei voi tuoda mukanaan mitään hyvää.

Arki, karjuvat kakarat, synnytyksen jälkeen ja unenpuutteen vuoksi haluton äkäinen eukko... Valitan, kukapa mies ei lankeaisi kiinnostavaan syliin vain ollakseen rakastettu ja kokeakseen pirteää seksiä!