tapaaminen

Mieheni on tavannut Hänet selkäni takana.

Meidät oli kutsuttu kylään, mutta mies ei jaksanut työpäivän päätteeksi lähteä. Ajattelin, etten anna sen pilata minun ja lapsen iltaa vaan lähdemme matkaan kahdestaan. Soitin reissusta miestä vastaan juna-asemalle, mutta kävi ilmi ettei tämä ollut kotona vaan Hänen luona. Suutuin. Mies sanoi olonsa piristyneen ja sattumalta Hän oli soittanut kysyäkseen neuvoa johonkin tietokoneeseen liittyvään asiaan. Mieheni lähti oitis paikan päälle auttamaan.

Kysyin mieheltä eikö tämä hänen mielestään kuulosta kovin omituiselta selitykseltä ja entä jos minä vastaavassa tilanteessa toimisin samoin? Tämä on kuulemma ihan normaalia.

Kun me tapasimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa, minulla oli paljon miespuolisia ystäviä. Mieheni oli äärettömän mustasukkainen heistä. En saannut tavata ketään heistä kahdestaan ilman miestäni, ainoastaan jos paikalla oli muitakin ihmisiä. Minä tyydyin tähän, ajattelin että parisuhteessa pitää tehdä kompromissejä.

Nyt huomaan, että ne kompromissit ovatkin vain yksisuuntaisia. Minä en voi vaatia mieheltäni sellaista, ettei hän tapaisi Häntä ilman minua, se olisi kohtuutonta, ovathan he vain ystäviä. Minä teen itseni naurettavaksi epäluulojeni kanssa. Minun tulee rauhoittua.