Miehellä oli työpaikan pikkujoulut. Edellisenä iltana keskustelimme pitkään luottamuksesta ja uskollisuudesta. Mieheni lupasi olla luottamukseni arvoinen, enkä minä aikonut käyttää iltaani miettien pysyykö mies sanassaan.
Pakkasin lapset autoon ja suuntasin päiväksi vanhempieni luokse. Äitini hoitaessa vauvaa kävimme lapsen kanssa uimahallissa ja hampurilaisella. Takaisin tullessa laskimme pulkalla mummolan pihalla. Ulkoilutimme mummin koiraa ja teimme kaikki yhdessä pitkän kävelyretken lapsuuteni maisemissa. Oloni oli seesteinen ja rauhallinen.
Alkuillasta suuntasimme takaisin kotiin. Puolimatkassa meidät yllätti sakea lumimyräkkä, harmittelin ettemme sittenkään jäänneet yöksi. Ajoin hiljaa ja varovaisesti, takapenkiltä kuului tyytyväinen tuhina. Lopulta pääsimme turvallisesti kotiin, kannoin nukkuvat lapset sänkyihinsä ja keitin itselleni kupin teetä.
Olin jo käymässä nukkumaan kun puhelimeni soi. Taustalta kuului meteliä, puheensorinaa ja musiikkia, mutta kukaan ei vastanut huhuiluuni. Melkein jo sammutin puhelimen kun kuulin mieheni äänen "Mitä sä otat?" Kuulin naisäänen vastaavan, mutten saannut selvää vastauksesta. Naurua.
Sydämeni löi ensin tyhjää, sitten sen alkoi rummuttaa hullun lailla.
Huhuilin miestä nimeltä, kunnes puhelu katkesi. Yritin soittaa takaisin, mutta puhelin tuuttasi varattua. Seuraavaksi puheluni ohjautuivat vastaajaan.
Ajatukset sinkoilivat päässäni. Minun mieheni, baarissa, jonkun naisen kanssa. Yritin vakuutella itselleni, että tämä kaikki voi olla aivan viatonta. Sehän on sentään yleinen baari, paikalla kymmeniä miehen työkavereita, nainen voi olla kuka tahansa heistä. Eikä se, että mieheni tarjoaa hänelle juotavaa tarkoita mitään, se ei johda mihinkään. Ihan pian mies on taas kotona, me yhdessä nauramme tälle sattumukselle. Mietin naisen ääntä, saattoiko se olla Hän. Minä en tiennyt.
Kävin nukkumaan pelko sydämessäni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti