Nyt olen täysin varma, että tunnistin liikkeet. Kuin pienellä sulalla kutittelisi sisäänpäin. Myöhemmin tuntui jo rummutusta, hyvin pienten rumpupalikoiden. Voi tätä onnea! Tuleva isä odottaa innokkaana milloin hänkin pääsee kokeilemaan vatsani päältä pienen liikkeitä.
Esikoisellekin olemme jo kertoneet tulevasta sisaruksesta ja ainakin toistaiseksi hän on suhtautunut asiaan positiivisesti. Suunnittelemme yhdessä tulevia vaunulenkkejä ja esikoinen odottaa, että siskoveli tulee leikkimään hänen kanssaan autoradalla ja nukkekodilla. No, siihen menee vielä hetkinen aikaa, että vauvasta kasvaa leikkitoveri.
Hankintoja vauvaa varten ei ole vielä tehty, mutta suunnitelmia sitäkin enemmän. Mies tietää jo millainen turvakaukalo vauvalle hankitaan ja itse olen katsellut erästäkin vauvaliikettä sillä silmällä, että sieltä sitten syksyllä menopeliä hankkimaan.
Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti