Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Kiireellä valmiiksi

Hääkutsut postitettu ja aika viime tinkaan sekin jäi. Meinasi tulla kiire, että ehtivätkö ollenkaan valmiiksi kun haluamaani koristenauhaa ei löytynyt tarpeeksi kaupunkimme askarteluliikkeestä. Tilasivat sitä toisaalta ja siinä me sitten kaason kanssa askartelimme yötä myöten viimeisetkin kutsut valmiiksi.

Varasimme meille hääsviitin, vaikka alunperin tarkoitus oli tulla kotiin yöksi. Tulevan mieheni sanoin: miksi latistaa hääpäivän tunnelma tulemalla tänne tiskien ja pyykkivuoren keskelle kun voimme viettää sen upeammissa puitteissa? Tiskit ja pyykit täällä eittämättä odottaa kun viimeiset päivät ennen häitä touhotetaan tukkaputkella että kaikki saadaan kunnialla valmiiksi.

Häämatkakohdekin on jo päätetty, mutta varaukset on vielä tekemättä koska on auki saammeko lastenvahdin esikoiselle siksi aikaa vai matkustammeko kolmisin. Toivoisin, että saamme viettää kuherruskuukautta kahdestaan, mutta samalla ajatus kahden viikon erosta tekee kipeää.

Ei kommentteja: