Niskapussiultrassa kaikki hyvin. Vauvalla on pää, kaksi kättä, kaksi jalkaa ja koko joukko sisäelimiä siellä missä kuuluukin olla. Niskapussin mittaa en tiedä. En halua tietää. Lääkäri kirjasi sen papereihin ja tokaisi, että kaikki hyvin tältäkin osalta.
Sukupuolta emme kysyneet, ei sen näin aikaisin olisi edes näkynyt.
Siirryn käyttämään äitiysvaatteita, raskaus on jo selvästi näkyvillä ja tavalliset housut kiristävät. Töissä saan onnitteluja niiltäkin, jotka eivät vielä asiaa ole minulta kuulleet. Sana kulkee.
Käyn kysymässä määräaikiseen työsuhteeseeni jatkoa. Sitä ei ole luvassa. Osastolta vähennetään väkeä joka tapauksessa, joten töitä ei riitä muutenkaan kaikille. Ehdin vielä työttömyyspäivärahoille ennen äitysloman alkua. Ainakin on aikaa olla esikoisen kanssa.
Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti