Pitkään odotettu neuvolakäynti takana. Kuulimme vauvan sydänäänet, kyyneleet vierivät pitkin poskiani. On se siis totta, että sisälläni kasvaa pieni ihminen.
Odotan synnytystä kauhun sekaisin tuntein ja sitä pelkoa purin tänään myös neuvolassa. Terveydenhoitaja ehdotti lähetettä sairaalan pelkopoliklinikalle, mutta en tiedä vielä. Välillä mietin kumpaa pelkään enemmän, synnytystä vai elämää. Sen kun ei tunnu menevän omien suunnitelmien mukaan, vaan koen tunteita, joita en enää tässä vaiheessa välittäisi tuntea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti