Lentokentällä paluu sateiseen Suomeen ja sisälläni onni ja tyytyväisyys, kotiinpaluu oli lähes yhtä ihanaa kuin itse matka. Omat tavarat omilla paikoillaan, oma vuode ja oman kodin tuoksu. Muistissa vielä ihana paratiisilomamme.
Me suunnittelimme yhteistä kesälomaa, matkaa sukulaisten luo, tuttavien häihin, lapsen toivomaan huvipuistoon, kylpylään nauttimaan lämpimistä vesistä. Eväsretki lähipuistoon, käynti kirjastossa, sateen ropinaa ikkunoissa ja ulkona silti lämmin. Kaikkea sitä mitä kesä lapsiperheelle suo.
Minä en kaivannut takaisin lomaparatiisiin, minä rakastan arkea sellaisena kuin se meille tarjotaan. Nyt tunsin ensimmäistä kertaa aikoihin sisällä sydämessäni, että mies ajatteli samoin, aivan todella ajatteli, eikä haikaillut enää muualle. Minä olin luottavaisella mielellä.
3 kommenttia:
Voi että - toivon niin että teillä on onnellinen, yhteinen loppu. Kauhean jännittävästi kyllä kerrot.
Jatkoa odotellen...
Ethän jätä jännityskertomusta kesken, ethän?
Voih.. Miksi lopetit?! Tämä oli niin tärkeä.
Lähetä kommentti