Me olimme lomalla paratiisissa, eikä mikään ulkopuolinen saattanut koskettaa meitä. Täydellinen keskittyminen perheeseen. Rauhallisia aamuheräämisiä parivuoteella lasten kömpiessä viereemme halittaviksi. Aamiaisia hotellin patiolla, ilman että itse tarvitsee siivota jälkiä. Loikoilua uima-altaalla vauvan nukkuessa päiväunia varjossa. Vesileikkejä lasten kanssa. Pehmeä hiekkaranta, turkoosin sininen meri ja taustalla korkeat vuoret. Taianomaisia iltoja auringon laskiessa ja pimeyden tuodessa hiljaisuuden pieneen bungalowiimme, meidän lomapesäämme, lasten tuhina vuoteissaan ja kynttilänvalossa vain me kaksi, minä ja mieheni.
Me olimme löytäneet paratiisin ja paratiisi löysi meidät. Hetki hetkeltä yltämme kuoriutui viimeisen vuoden tapahtumien aiheuttama jännitys ja epävarmuus. Me olimme jälleen ne kaksi vastarakastunutta suurine unelmineen, paitsi että unelmista oli täyttynyt jo tärkeimmät: avioliitto ja lapset.
"Minä olen löytänyt sinun luoksesi takaisin, enkä minä koskaan enää muualle haluakaan."
Enkä minä ajatellut kertaakaan niiden päivien aikana Häntä ja tuskin ajatteli miehenikään. Kännykkä pysyi vaiti yöpöydän ylälaatikossa, jonne mies sen ensimmäisenä iltana asetti ja siellä se sai lojua yksin loman viimeiseen aamuun saakka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti