Minä halusin rehellisyyttä ja avoimuutta ja sitä minä sain.
Mies kertoi Hänen soitoista, joita tuli aina silloin tällöin. Minä en saannut sanotuksi, että toivoisin puheluiden loppuvan, että Hän löytäisi vihdoin jonkun toisen uskotukseen. Tunsin epävarmuutta, mutta samalla sääliä naista kohtaan, jolla oli meneillään vaikea avioero eikä ketään muita tukena. Miten voisin pyytää miestäni jättämään hänet tyhjän päälle?
Vaikka Hän oli jo virallisesti eronnut, ei omaisuudenjako ex:n kanssa ollut johtanut mihinkään. Lopulta Hän pyysi miestäni avukseen noutaakseen omaisuuttaan ex-miehensä asunnosta, mikäli minulle vain sopisi. Miten minä voisin kieltäytyä auttamasta pulassa olevaa?
Laitoin omat tunteeni sivuun, etenkin kun mieheni vannoi ja vakuutti, että mitään muuta ei tapahtuisi. He vain ajaisivat reilun tunnin matkan ex-miehen asunnolle, noutaisivat tavarat ja ajaisivat takaisin, suoraan meidän kotipihalle, jotta minun ei tarvitsisi turhaa pelätä ja odottaa. Meillä olisi samalle päivälle menoa, joten asia oli helppo selittää näin Hänellekin. Ei turhia mutkia matkaan, vain tavaroiden nouto, siihen menisi korkeintaan kolme tuntia.
Ja minä jäin lasten kanssa odottamaan elämäni miestäni kotiin yhteiseltä matkalta naisen kanssa, jota kohtaan tiesin hänellä olevan tunteita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hei,
olen seurannut blogiasi. Itselläni on ollut vähän sama tilanne kuin sinulla. Lapset olivat pieniä kun mieheni tuttu erosi miehestään ja otti miehestäni "tukihenkilön". En pitänyt tilanteesta mutta halusin olla fiksu ja joustava ja luottavainen ja vaikka mitä... Ja niinhän siinä kävi että heille tuli suhde. Minä salaa luin tekstareita, jotka alkoivat sanoilla "rakas ja kulta". Mieheni vannoi että mitään ei ole (en kehdannut kertoa miehelle että luin salaa hänen tekstareitaa). Lopulta repesin ja ehdotin eroa. Mies ei halunnut erota eikä lopettaa tätä ystävyyttä.Lopulta kun kysyin mieheltä miltä hänestä tuntuisi, jos minulla olisi vastaavanlainen ystävyys ja saisin viestejä, jotka alkaisivat sanoilla rakas ja kulta, mies uskoi minua. Pitkän ja hankalan selvittelyn jälkeen jatkoimme avioliittoa ilman tätä henkilöä. Mutta minun luottamukseni mieheeni on erittäin heikko vielä nytkin kahden vuoden jälkeen.
Neuvoni sinulle onkin että teet miehellesi selväksi että sinulle tilanne on hankala. Kysy myös mieheltäsi miltä hänestä tuntuisi, jos sinulla olisi samanlainen eronnut ystävä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää! Pidä puolesi!
Lähetä kommentti