Varasimme matkan aurinkoon, turkoosinsinisen meren äärelle. Meidän häämatkamme, joka jäi edellisenä kesänä tekemättä. Mukaan lähtisivät molemmat lapsemme, liian pieniä jätettävksi kotiin kahden viikon loman ajaksi. Valitsimme perheystävällisen hotellin, jossa suuressa kauniissa puutarhassa isot uima-altaat, lasten leikki-alue ja useita pieniä ravintoloita. Meren rannalla, kävelymatkan päästä viehättävästä keskustasta, rauhallisella alueella. Paikka kuulosti korvissamme paratiisiltä.
Aloimme suunnitella lomaa, vaatekaupasta talven keskellä etsin pienille kesäisiä vaatteita, itselleni uusia bikineitä ja ranta-asuja. Selailimme matkaoppaita, mietimme mitä nähtävyyksiä jaksaisimme kiertää lasten kanssa, millaisille retkille voisimme osallistua ja mitä lomalta toivomme. Perheen yhteistä hauskaa, varpaiden painamista rantahiekkaan, aurinkoa ja uimista, lasten riemua ja yhdessäoloa. Hyviä ruokia, uusia makuelämyksiä. Auringonlaskuja rakkaan kainalossa.
Vatsassa kipristi odotus tulevasta. Me yhdessä, meidän perhe. Kaukana kaikki muu. Miten malttamattomasti odotinkaan loman alkua.
Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti