Arjen keskelle me loimme yhteisiä, tärkeitä hetkiä. Iltaisin lasten nukahdettua me istuimme kahdestaan kynttilänvalossa suunnittelemassa tulevaisuutta. Matkoja kauas kotoa. Kesälomia meren ääreen. Omakoti keskellä metsää, pihalla leikkimökki ja kaunis puutarha. Kolmas lapsi täyttämään perheemme.
Sunnuntaisin ajoimme koko perhe mummilaan. Lasten leikkiessä isovanhempien huomassa me karkasimme kahdestaan ulos, kävelimme tuttuja metsäpolkuja, käsi kädessä. Istuimme sylikkäin kannonnokassa ja kuuntelimme ensin hiljaisuutta, sitten metsän ääniä ympärillämme.
Kuin linnut keväällä, mekin rakensimme uutta pesää. Sisustimme lastenhuoneen mieluisaksi, olohuoneeseen uuden sohvan ja verhot ikkunoihin. Viihtyisä koti, kauniit lapset, onnellinen perhe. Mitä muuta voisin toivoa?
Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Haastoin sinut. Kurkkaa haaste blogistani.
Lähetä kommentti