Ainoa ehtoni on täydellinen rehellisyys.
Minä haluan tietää missä mieheni milloinkin on, kenen kanssa, kuka hänelle soittelee ja miksi. Ihan jokaisen pienenkin yksityiskohdan. Etenkin kaiken mikä liittyy Häneen.
Minä en halua eteeni enää mitään salattua. Ei satunnaista tapaamista, ei soitettuja puheluita baari-iltana, ei yhteydenottoja millään muotoa - ellen minä tiedä asiasta.
En pystytä vankilaa, en laita kahleita. Mieheni saa edelleen kulkea yhtä vapaasti kuin ennenkin, tavata ihmisiä, harrastaa, käydä kavereiden kanssa kaljalla. Minä en nuuski, en tarkkaile puheluita, en tarkista taskuja - kunhan toinen pysyy avoimena. Kaikesta täytyy kertoa, kaikesta täytyy voida keskustella.
Vaadinko minä liikaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Pettäjä keksii konstit. Mitä ihmeellisimpiä koukeroita, joita ei tulisi edes ajatelleeksi! Kun toinen vieläpä vaikuttaa niin vilpittömältä... Oppii vaan salaamaan puuhansa paremmin, näin se menee. Ikävä kyllä kokemusta on.
Lähetä kommentti