Vaikka minä olen luvannut miehelle ja itselleni luottaa, se ei tule helposti. Yön hiljaisina hetkinä vauvaa imettäessäni minulla on aikaa miettiä. Mies nukkuu siinä vierelläni, hän tuntuu niin omalta ja silti, kukaan ei voi toista omistaa. Miten voin olla varma, että rakkautemme kantaa yli kaiken ja mies pysyy vierelläni? Entä jos hän väsyy tähän ainaiseen härdelliin, mitä kahden pienen lapsen kanssa elämä on? Entä jos kyllästyy samaan ja tuttuun vaimoon, miten pysyn kiinnostavana hänen silmissään kun maailmalla on monta niin paljon kauniimpaa, nuorempaa, villimpää?
Jos minä edustan pysyvyyttä, perhekeskeisyyttä ja pehmeitä arvoja, niin riitänkö minä tälläisenä kuin olen, silloinkin kun valittavissa olisi vapaampaa elämää lapsettoman ja aktiivisen naisen rinnalla? Tiedän miehen kaipaavan aikaisemman elämän huolettomuutta, sitä että saa nukkua aamulla pitkään, herätä aamuseksiin ja lukea sunnuntailehteä ilman keskeytyksiä, että voi perjantai-iltana pistäytyä hetken mielijohteesta kaljalle tai elokuviin. Sitä minulla ei ole tarjota, tiedän että Hänellä olisi.
Perhe on yhteinen valinta, mutta silti tunnen että minä olen tämän suhteen heikoilla, miehellä on mahdollisuus tulla ja mennä. Hänellä on lapset kanssani, mutta kaipaako hän kiihkeää suhdetta vastapainoksi perhe-elämälle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Luultavasti miehesi haluaa pitää perheensä kasassa monistakin syistä, mutta tuskin on uskollinen.
On sinun itsesi valittava, haluatko pysyä sellaisessa avioliitossa jossa sinua tavallaan varmastikin rakastetaan, mutta jossa tiedät sisimmässäsi, ettet ole miehesi elämässä ainoa nainen. Tyydytkö siihen, että olet ehkä se ykkönen mutta et yksi ja ainoa...
Juuri näin. Kakkosnaisen asema ei ole kadehdittava, mutta ei se ole ykkösenkään. Elämä on valintoja.
Elämä on valintoja, se on totta.
Tällä hetkellä minulla on sisäinen rauha ja varmuus siitä, että minä olen mieheni ainoa ja riitän hänelle. En hyväksy uskottomuutta, sivusuhdetta meidän rinnalle ja mieheni tietää sen, joten kovat ovat panokset mikäli pettää, paljon hän menettää.
Mieheni on kuitenkin valinnut minut ja siten myös uskollisuuden, vaikka tunteita olisikin, tekoja ei. Tässä luotan ja koen voivani luottaa hänen sanaansa.
Lähetä kommentti