Olen tyynen rauhallinen. Mikään ei juuri nyt voi horjuttaa luottamustani tulevaan.
Katselen miestäni, joka leikkii lapsen kanssa. Miten onnellinen voi pieni ihminen ollakaan kun lälhellä ovat tärkeimmät aikuiset, oma äiti ja isä. Lapsen naurua on hyvä kuunnella, se sama nauru kuplii minussakin.
Illalla on aikaa meille kahdelle. Miehen sanat hivelevät itsetuntoani, sydämeni täyttyy rakkaudesta. Siinä maatessani hänen vierellään sängyssä, alaston iho toisen ihoa vasten, koen olevani äärettömän onnellinen.
Jos jotain muuta on joskus ollut, se ei ole rikkonut taikaa meidän väliltämme. Ei ole sellaista, mikä voisi meidät erottaa, me emme anna minkään tulla väliimme. Minä ja sinä. Ikuisesti yhdessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti