Oloni on levoton.
Tutkin salaa miehen puhelinta ja saan tietää, että molemminpuolinen soittelu jatkuu Hänen kanssaan. Lähes päivittäin. Kysyn mieheltä ohimennen onko Hänestä kuulunut mitään, mies on vähäsanainen ja välttelevä.
Mietin kerronko puhelimen tutkimisesta, että minä tiedän ja laitan miehen seinää vasten, pakotan kertomaan totuuden.
Mutta en pysty siihen. Tunnen itseni niin pieneksi, niin haavoittuvaiseksi, nyt kun olen viimeisilläni raskaana. Entä jos kuulenkin, että mies rakastaa Häntä ja haluaa suhteen Hänen kanssaan? Entä jos mies haluaa Hänet minun tilalleni.
En halua jäädä yksin nyt, ei ihan vielä. Jos meidän suhteemme on päättymässä, päättykööt vasta vauvan synnyttyä. Silloin minä olen rohkeampi, silloin minä olen vahvempi. Silloin minä pärjään myös yksin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Herrantähden! Onpa raastavaa lukea blogiasi. Kummallista miten toisen elämän lukemin saa omankin sydämen käpristymään pieneksi palloksi pelosta ja pahasta mielestä - miten miehet voivat - miten ehkä sinun miehesi ja miten ehkä minun mieheni. Luulen että naamani on harmaan kalpea pahoinvoinnista. Kummalista miten tunteettomia me naiset olemme toisillemme. Vaikka perheen suurin lupaus on täyttymässä, saattaa miehen syliin käpertyä toinen lämpöä ja läheisyyttä nauttimaan levollisena siitä, että kaikki käy vielä hyvin. Tulin toisen naisen blogista vahingossa tänne. Mikä meitä riivaa. Jollemme polje omaa jalkoihimme ja etsi nälkäisinä uutta - voikin joku muu tehdä sen meille. Luojan tähden mitä petoja me olemme toisillemme - miten itsekkäitä omien tarpeidemme ja hetkellisen onnen tähden. Voimia sinulle. Toivon etteivät asiat ole niin huonosti miltä ne vaikuttavat. Sinun rohkeutesi saa minut kyyneliin, kuinka surulliseksi tulin, että sinun on nyt vain jaksettavat. - S
En halua kirjoituksillani tuottaa ahdoistusta kenellekään, ainoastaan purkaa omaa pahaa oloani ja järjestää asioita, jotka ovat jo tapahtuneet. En siis kirjoita reaaliajassa, eivätkä asiat ole niin huonosti kuin ne olivat niiden tapahtuessa.
Tänä päivänä elän onnellista elämää, jota menneisyyden tapahtumat vielä varjostavat. Siksi tämä blogi, jotta voisin ymmärtää, antaa anteeksi ja unohtaa.
Lähetä kommentti