Kiireellä valmiiksi

Hääkutsut postitettu ja aika viime tinkaan sekin jäi. Meinasi tulla kiire, että ehtivätkö ollenkaan valmiiksi kun haluamaani koristenauhaa ei löytynyt tarpeeksi kaupunkimme askarteluliikkeestä. Tilasivat sitä toisaalta ja siinä me sitten kaason kanssa askartelimme yötä myöten viimeisetkin kutsut valmiiksi.

Varasimme meille hääsviitin, vaikka alunperin tarkoitus oli tulla kotiin yöksi. Tulevan mieheni sanoin: miksi latistaa hääpäivän tunnelma tulemalla tänne tiskien ja pyykkivuoren keskelle kun voimme viettää sen upeammissa puitteissa? Tiskit ja pyykit täällä eittämättä odottaa kun viimeiset päivät ennen häitä touhotetaan tukkaputkella että kaikki saadaan kunnialla valmiiksi.

Häämatkakohdekin on jo päätetty, mutta varaukset on vielä tekemättä koska on auki saammeko lastenvahdin esikoiselle siksi aikaa vai matkustammeko kolmisin. Toivoisin, että saamme viettää kuherruskuukautta kahdestaan, mutta samalla ajatus kahden viikon erosta tekee kipeää.

Ensimmäinen ultra

Niskapussiultrassa kaikki hyvin. Vauvalla on pää, kaksi kättä, kaksi jalkaa ja koko joukko sisäelimiä siellä missä kuuluukin olla. Niskapussin mittaa en tiedä. En halua tietää. Lääkäri kirjasi sen papereihin ja tokaisi, että kaikki hyvin tältäkin osalta.

Sukupuolta emme kysyneet, ei sen näin aikaisin olisi edes näkynyt.

Siirryn käyttämään äitiysvaatteita, raskaus on jo selvästi näkyvillä ja tavalliset housut kiristävät. Töissä saan onnitteluja niiltäkin, jotka eivät vielä asiaa ole minulta kuulleet. Sana kulkee.

Käyn kysymässä määräaikiseen työsuhteeseeni jatkoa. Sitä ei ole luvassa. Osastolta vähennetään väkeä joka tapauksessa, joten töitä ei riitä muutenkaan kaikille. Ehdin vielä työttömyyspäivärahoille ennen äitysloman alkua. Ainakin on aikaa olla esikoisen kanssa.

Ääni, jota rakastan

Pitkään odotettu neuvolakäynti takana. Kuulimme vauvan sydänäänet,  kyyneleet vierivät pitkin poskiani. On se siis totta, että sisälläni kasvaa pieni ihminen.

Odotan synnytystä kauhun sekaisin tuntein ja sitä pelkoa purin tänään myös neuvolassa. Terveydenhoitaja ehdotti lähetettä sairaalan pelkopoliklinikalle, mutta en tiedä vielä. Välillä mietin kumpaa pelkään enemmän, synnytystä vai elämää. Sen kun ei tunnu menevän omien suunnitelmien mukaan, vaan koen tunteita, joita en enää tässä vaiheessa välittäisi tuntea.

Suunnitelmat etenevät

Pahoinvointi helpottanut, olen saannut hääjärjestelyjä hieman eteenpäin. Kävimme kaasoni kanssa katsomassa morsiuspuku tarjontaa ja se on laaja. Tiedän suunnilleen mitä haluan, omat rajoituksensa suunnitelmiin asettaa kasvava vatsakumpuni, kun en tiedä minkäkokoiseksi se sitten ehtii kasvaa ennen kesäkuuta.

Tein alustavan varauksen erääseen ihanuuteen, sovimme että tulen kuukauden päästä sovittamaan sitä uudestaan ja silloin lyödään kaupat lukkoon ja sovitaan tulevista muutoksista, jotka pukuun toteutetaan häitä edeltävällä viikolla. Käsirahankin maksoin jo, jos puku ei vatsan kanssa sitten sovikaan niin se käy maksusta myös muihin pukuihin.

Varasin myös kampaajan ja kosmetologin, sillä hääpäiväni haluan olla mahdollisimman kaunis, en luota omiin taitoihini saada aikaan kyynelten kestävä meikki ja kampaus, joka on mahdollisimman freesi vielä illasta.

Luulin tuntevani ensimmäiset liikkeet, mutta taitaa olla vielä liian aikaista.