Päiväkirjanomaisia merkintöjä elämästäni, minun henkilökohtainen terapiani ja tapani käsitellä asioita, joita oli vaikea ymmärtää silloin kun ne tapahtuivat. Jotta oppisin ymmärtämään, unohtamaan ja antamaan anteeksi.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Synnytyssuunnittelua

Käyn uudestaan sairaalan pelkopoliklinikalla, tällä kertaa vastassa on todella äreä lääkäri, jolle tunnun olevan vain yksi hankala potilas. Saan kuulla pitkän luennon sektion vaaroista ja riskeistä, vaikka en ole edes harkinnut sellaista. Lääkäri ultraa vauvaa, mutta ei pukahda mitään. Jalkani puutuvat, selkää särkee. Lopulta saan nousta.

Myöhemmin luen papereistani että "suhtautuu myönteisesti alatiesynnytykseen". Mietin pitkään oliko tästä käynnistä minulle mitään hyötyä tai apua. Synnytyspelkoani se ei ainakaan vähentänyt.

Seuraavalla viikolla minulla on tapaaminen synnytysosastolla kätilön kanssa ja teemme yhdessä synnytyssuunnitelmaa. Toivon vain, ettei minua jätetä yksin kivun kanssa ja saan siihen lievitystä. Haluaisin päästä avautumisvaiheessa vesialtaaseen ja ponnistaa jakkaralla. Kaikki sujuu kuitenkin kuten luonto on tarkoittanut. Siihen olen valmis.

Oloni on luottavainen ja helpottunut.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä sen on väliä, että toinen on raskaana ja puoliso rakastaa. Silti voi käydä panemassa ketä haluaa ja olla kotona niin kuin ei olisikaan. Tietäisitpä vain. Lue vaikka hakusanan "uskottomuus" alta blogilistalta. Ei kuule paljon puutu. Ja siinä lienee vain fraktiili kaikesta siitä, mitä oikeasti maailmalla tapahtuu.

Kyse lienee enimmäkseen siitä, oletko valmis elämään siinä suhteessasi silti onnellisena. Ei se välttämättä puolisosi sinua kohtaan tuntemaa rakkautta vähennä. Se ei ole niin mustavalkoista.

Ilena kirjoitti...

Minulle rakkauteen kuuluu uskollisuus, joten kyllä kaikella tällä on väliä. En ikinä voisi elää suhteessa, jossa toinen osapuoli juoksisi jatkuvasti vieraissa tai pitäisi sivusuhdetta.

Se, mitä blogilistan muissa blogeissa kirjoitetaan ja tapahtuu, se on jonkun toisen elämää, tämä on minun. Jokainen eläkööt tavallaan, jokainen määrittäkööt rajansa itse.

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitinkin kommentillani sitä, että vaikka toinen mitä vakuuttelee viattomasta ystävyydestä, niin silti se voi olla ihan jotain muuta. Ihmiset ovat taitavia valehtelemaan ja vakuuttelemaan rakkautta kotona kirkkain silmin, vaikka käyvät panemassa ketä vaan. Toisaalta juuri tuollaista "vanhaa ystävyyttä" voi olla ihan viattomastikin. Ja on ihan tavallista, että jos puoliso on mustasukkainen (Hänen ex) on yhteydenpito vähäisempää. Oma puolisosi voi olla viattomasti liikkeellä ja ei halua antaa sinun rajoittaa oman elämänsä valintoja mustasukkaisuutesi tähden. Toisaalta voi olla, että sinun elämäsi valinta on sitten se, ettet sitä siedä ja otat eron. Jokainen vastaa omasta elämästään ja valinnoistaan. Toisaalta, jos mustasukkaisuutesi on perusteetonta, niin sen kanssa sinun on vaan opeteltava elämään. Näihin asioihin ei taida olla mitään "oikeaa" ratkaisua, vaan kysymys on siitä luotatko vai et ja oletko valmis kestämään pettymyksen, jos luottamuksesi petetään. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi, tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole sinua loukata tai arvostella.