Saan vihdoin rohkeutta kysyä mieheltäni onko heillä suhde Hänen kanssaan tai onko mieheni ihastunut Häneen.
Mieheni vannoo, ettei heidän välillään ole mitään. Sanoo kuitenkin, ettei Hänestä ota selvää.
Eipä paljon lämmitä kun oma aviomies jatkaa ystävyyssuhdetta naisen kanssa, jonka tunteista tai aikomuksista ei ota selvää. Eikö tuollaisessa tilanteessa olisi parempi ottaa etäisyyttä sen sijaan, että antaa tunteiden kehittymiselle mahdollisuuden? Tai että antaa Hänelle mahdollisuuden?
Mieheni ei näe asiaa samoin, miehelleni Hän on vain "vanha ystävä". Minun epävarmuudelleni ei ole mitään syytä, minähän olen mieheni valittu.
En silti voi olla täysin vakuuttunut, ettei minulla olisi mitään syytä olla huolissani.
Mieheni on tuntenut Hänet lukioikäisestä saakka ja minulla on vahva epäilys, että jotain oli olemassa jo silloin. Mieheni oli Hänen uskottu, jolle saattoi kertoa ihastuksista, poikaystävistä, ihan kaikesta... Kuitenkin Hän etääntyi miehestäni aina aloittaessaan vakavamman seurustelun. Miksi? Jos kerran ystävyys on täysin viatonta. Eivätkä he ole olleet yhteydessä toisiinsa vuosikausiin, kunnes tänä keväänä Hän erosi avomiehestään ja etsiytyi uudestaan mieheni ystäväksi. Miksi?
Löydän miehen nuoruusvuosien kuva-albumin, jossa on paljon kuvia Hänestä. Paljon enemmän kuin muista tytöistä, enemmän kuin miehen silloisesta tyttöystävästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti