En enää uskonut mieheni rakkauteen, en siihen, että minä olisin hänelle erityinen, tärkeä.
Kysyin mieheltäni, mitä jos minua ei olisi olemassa, mitä jos me emme olisi koskaan tavanneet tai entä jos me olisimme eronneet vuosi sitten, kun suhteessamme oli hetkellinen kriisi. Että jos tilanne olisi tämä, olisiko miehestäni ja Hänestä tullut jotain, olisivatko he nyt pari?
Mitä tähän vastaakaan mieheni?
Että sitä ei voi tietää, sellaistakin olisi voinnut tapahtua.
Eikö tuo jo kerro suoraan, että tunteita ainakin on, jos tekoja ei olisikaan? Ei kai kukaan ajattele pelkästä ystävästä näin, että sellaistakin olisi voinnut tapahtua?
Onko mieheni uskollinen minulle? Pysyykö hän uskollisena? Entä kun suhteeseemme tulee uusia kriisejä, juokseeko mies silloin Hänen syliinsä? Onko heidän ystävyytensä täysin viatonta? Miten voin luottaa mieheen, miten voin jatkaa avioliittoa jos en voi luottaa? Haluanko ylipäätään olla naimisissa miehen kanssa, jonka tunteista en voi olla varma?
Miten tässä pääsi käymään näin, että vastanaineena ja viimeisillään raskaana minä mietin mahdollista avioeroa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti