Kaikki selväksi tekevää keskustelua ei tullut. Mies halaili ja pussaili enemmän kuin aijemmin, toisteli rakastavansa minua, pyysi anteeksi että loukkasi, mutta mitään selitystä sanomisilleen ei antanut. Minä olin ihmeissäni, mutta hieman luottavaisemmalla mielellä. Hänestä emme puhuneet mitään. Minä en uskaltanut katsoa miehen puhelimesta oliko sinä iltana soitettu, en vain jaksanut yhtään enempää. Halusin keskittyä lähestyvään synnytykseen.
Ja merkeistä päätellen synnytys lähestyi. Epäsäännölliset supistukset alkoivat olla vaivana iltaisin ja aamuöisin. Pakkasin sairaalakassin valmiiksi, varmistelin lapsen hoitoa synnytyksen ajaksi.
Samoihin aikoihin tuli täyteen 4 kuukautta avioliittoa. Minä en ajatellut sitä mitenkään juhlia, mutta mieheni yllätti tuomalla minulle ensi kertaa ruusuja. Kauniita, tummanpunaisia ruusuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti