Kaiken kattavia selityksiä

Illalla lasten nukkuessa me istuimme mieheni kanssa sylitysten sohvalla ja puhuimme. Puhuimme niinkuin niin monta kertaa aikaisemmin, sanat niin samoja kuin ennenkin, mutta silti jokin oli toisin. Mieheni ei ole pettänyt minua ja minun tulee luottaa häneen kuten ennenkin.

Mies myönsi puhelut, mitä muutakaan hän olisi enää voinnut tehdä. Mies oli soittanut Hänelle ensin matkalla bileisiin, koska ajatteli täysin viattomasti kysyä kuulumisia ja pyytää Hänet mukaan juhliin, eihän siinä voinnut olla mitään pahaa tai väärää?

Minusta koko asetelma tuntui niin väärältä, naimisissa oleva mies lähtee kaverinsa luo juhliin ja ensimmäisenä tulee mieleen soittaa paikalle toinen nainen, sellainen josta vaimolla on ennenkin ollut epäilyksensä ja jota mies on ennenkin tavannut vaimonsa selän takana. Tässäkö ei ole mitään pahaa tai väärää?

Hän oli kieltäytynyt juhlista. Hän oli yksin kotona ja kuulemma nauttinut olostaan niin. Hän ei haluaisi juhliin, joissa ei tuntisi ketään muuta kuin mieheni. Hän ei ollut juhlatuulella, vaikka oli uudenvuodenaatto.

Juhlissa mieheni oli alkanut miettimään puhelua tarkemmin ja päätellyt, että Häntä painoi jokin, siksi mieheni soitti Hänelle uudestaan. Hän oli tunnustanut, että olo oli ankea ja ex-miehen kanssa oli ollut taas hankaluuksia. Niitä hankaluuksia oli sitten sen puhelun aikana pohdittu. Hänen elämää ja Hänen ongelmiaan.

Kolmas puhelu oli kuulemma tahaton vahinko, jonka mies soitti kun piti soittaa taksia baariin lähtiöille. Vahingossa soitti viimeksi soitettuun numeroon.

Jos minä en uskoisi miestäni, niin voisin soittaa Hänelle ja kysyä totuutta tapahtuneista. Totuus kuitenkin oli, että mitään muuta ei ollut tapahtunut, mieheni ei ollut tavannut Häntä illan tai yön aikana, baarissa vain meni pitkään kuten joskus menee. Yötä mies oli ollut sinkkukaverinsa luona, sen, joka ne uuden vuoden bileet järjesti. Senkin voisin halutessani tarkistaa, voisin vaikka heti soittaa kaverille ja kysyä.

Minulla pyöri päässä. En halunnut soittaa kenellekään kolmannelle osapuolelle, kaikista vähiten Hänelle. En myöskään miehen kaverille, en halunnut sotkea tähän enää ulkopuolisia. Mistä minä sitäpaitsi tietäisin vaikka nämä ihmiset valehtelisivat minulle? Ehkä tarinasta oli sovittu yhdessä? Ei, en soittaisi kenellekään. Joko minä uskosin mieheni selityksen tälläisenä tai sitten en. Silloin meidän suhteemme olisi lopussa, enempää epäluuloja en enää jaksaisi.