Mies tekee kaikkensa, että minulla olisi hyvä olla. Hän tulee ajoissa kotiin hoitamaan lapsia, että pääsen harrastamaan. Kotiin tullessani ruoka on valmiina, lelut siivottu koreihin ja pyykkikone pyörimässä. Saan kukkia, halauksia ja rakkaudentunnustuksia.
"Sinä olet minun ainoa"
Se on suuri lupaus, ainoa jonka tarvitsen.
Me keskustelemme paljon, ihan kaikesta. Kerron kuinka väsynyt olen, tämä on ollut raskas kevät, minä kaipaan arkeeni pientä taukoa, minä kaipaan unta.
Viikonloppuna mies suuntaa lasten kanssa mummolaan yökylään, kylmälaukussa pumppaamani maito vauvalle. Nautin hiljaisuudesta, käyn ystävän kanssa kahvilla ja ostoksilla, mutta illalla iskee ikävä. Pimenevässä kodissa kaipaan perhettä luokseni, minä en halua olla yksin. Mietin millaista olisi olla joka toinen viikonloppu näin, lapset isän luona ja minä saisin aikaa itselleni. Ahdistaa.
Käyn yksin nukkumaan, pää miehen tyynyllä, vauvan uniasu kasvojani vasten. Rakkaat tuoksut lähelläni. Uni tulee pian ja nukun hyvin, vaikka aamuyöstä rintoja pakottaakin.
Aamulla saan perheeni luokseni, jälleennäkemisen riemu on suuri. Minun pieneni, ensimmäistä kertaa yötä pois luotani! Vauvan silmät tuikkivat, lapsi halaa jalkojani, tunnen olevani tärkeä. Siinä pienessä eteisessä lapsia ulkovaatteista riisuessamme miehen ja minun katseet kohtaavat, lämmin tunne leviää joka soluuni. Mieheni nauravat silmät ja vahvat kädet ympärilläni, niitä minä rakastan.
"Minä en päästä sinua pois milloinkaan!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei. Ymmärsin, että nämä asiat ovat tapahtuneet jo jonkin aikaa sitten, oliko niin? Minua kiinnostaisi tietää että kirjoititko näitä asioita jo silloin jotenkin ylös vai puratko niitä nyt ulos ensimmäistä kertaa? Muistat niin tarkasti pieniä yksityiskohtia, että tuli tällainen asia mieleeni. Olen jäänyt koukkuun tähän jännitystarinaan;)
Hei anonyymi, kiitos kysymyksistäsi. Tämä kaikki on jo tapahtunutta, en vielä kirjoita reaali-ajassa. Kirjoitan tarinaani auki oikeastaan vasta nyt ensimmäistä kertaa, mutta muistini lisäksi minulla on apuna päiväkirjamerkintäni sekä tallentamani kirjoitukset eräältä nettipalstalta, jossa purin pahaa oloani. Suurin osa tunnelmista sekä mieheni kanssa käydyistä keskusteluista on muistissani yhtä tarkkana kuin eilinen päivä. Mukava kuulla, että minulla on säännöllinen lukija. Yritän päivittää blogiani tiuhempaa tahtia, mutta näiden asioiden prosessoiminen ja puhtaaksi kirjoittaminen on välillä melko tuskaista. Ehkä helpompaa olisi loppujen lopuksi vain unohtaa...
Minä oon luullut koko ajan, että kirjoitat reaaliajassa. hups... Täällä toinenkin lukija, joka on jäänyt blogiisi koukkuun ja odottelee aisa uusia merkintöjä. Jännittäen pohdin ja odotan mitä parisuhteellenne ja perheellenne tuleaisuudessa tapahtuu. Ja kuka on tämä salaperäinen "hän" ja mikä on hänen roolinsa. Kaikkea hyvää ja todella paljon VOIMIA sinulle! :)
Lähetä kommentti